Viihdyn luonnossa niin hyvin, että en pysty montaa päivää olemaan käymättä metsässä. Heti kun tervehdyin, niin aloin jo suunnittelemaan retkeä. Onneksi retkiseuraa ei tarvitse koskaan kaukaa etsiä. Yöretkelle ei välttämättä ole tunkua, varsinkaan jos on vähän sateisempaa tai on kylmä. Yleensä ihmiset katsovat vähän hitaasti päätään pyöritellen, jos kerron olevani lähdössä yöksi metsään huonossa säässä. Mutta kun opiskellaan luonto-ohjaajaksi, niin yleensä luokalla on samanhenkisiä ihmisiä. Samalla saa kokemusta, ei aina ole aurinkoista, kun lähdetään asiakkaiden kanssa metsään. Olisihan se ikävää, jos ryhmän vetäjä vetoaa sateiseen keliin ja kaivautuu sohvalle viltin alle. Ystäväni Terhi oli innokas lähtemään kaveriksi yöretkelle. Eikä varmasti jää meidän viimeiseksi yhteiseksi retkeksi.
Retkellä joskus sattuu ja tapahtuu. Siksi myös ensiapuvehkeet on syytä olla mukana. Mielellään nopeasti saatavilla. Ei rinkan pohjalla, vaan päällimmäisenä. Koskaan ei pidä ajatella, ettei itselle käy mitään. Itselläni on pieni ensiapulaukku aina mukana, olkoon retki kestoltaan tunnin tai viikon. Olen itse aina ollut perusterve, siksi aivoinfarkti neljä vuotta sitten pysäytti. Ja viimeistään se havahdutti tajuamaan, että kyllä, kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa. Onneksi olen siitä kuntotunut melko hyvin, mutta ei se koskaan unohdu. Tällä retkellä ei onneksi sattunut pahempaa vaikka ainekset siihen olikin. Nyt saatiin ainekset vain hauskoihin kotivideoihin ja kipeä kuhmu ohimossani muistuttaa sitä vielä pari päivää.
Retkikohteeksemme valikoitui Kyykoski Kouvolan ja Luumäen rajamailla. Olin käynyt siellä viime syksynä päiväretkellä. Sen jälkeen on ollut mielessä, että haluaisin olla siellä myös yötä. Ja se osoittautuikin kaikin puolin mukavaksi paikaksi. Jos ei lasketa sitä, että onnistuin hajottamaan auton pohjan huonolla tiellä. Haaveissa maastoauto. Tätä menoa ei varmaan kauaa tarvitse odottaa, awink awink. Sen verran huolissaan puoliso katselee autoa aina, kun tulen jostain metsän perukoilta auto mudan peitossa.
Kyykoskella näimme laulujoutsenia kaikkiaan 5 kpl. Kevät on siis hyvää vauhtia tulossa. Majava oli myös tehnyt töitään. Saimme kunnian myös nähdä sen. Oli ensimmäinen kerta kun näin majavan luonnossa. Veden läiskytyksestä päätellen se ei ollut yhtä ilahtunut meidän näkemisestä. Luonnossa liikkuessa onkin hyvä pitää mielessä, että eläimiä ei saa häiritä. Kauempaa ja rauhallisesti voi seurata niiden touhuja. On kuitenkin hyvä ottaa etäisyyttä, jos huomaa eläimen häiriintyvän.
Illan pimentyessä rauhoituimme kotaan syömään eväitä Kyykosken kuohuessa taustalla. Kota lämpeni nopeasti. Yhteistyönä sahasimme yötä varten puita. Ja ehkä vähän aamuyölläkin joutui sahaushommiin. Kodan vieressä oli puuliiteri, jossa oli rankoja ja saha. Eli jos makkaraa haluaa paistaa, joutuu ensin töihin. Mutta oli kyllä sen arvoistakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti