maanantai 2. lokakuuta 2017

Pienellä vaelluksella

Syksyinen Repovesi kutsui viittä naista vaeltamaan. Tai minähän ne kutsuin, kun minun piti koulua varten tehdä vaellusnäyttö ja siinä samalla tein luonnossa ohjaamisnäytön. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis. Joka tapauksessa Repovesi oli kohteenamme. 

Pilvipouta, ihan loistava sää vaeltaa. Ei liian kylmä, eikä kuuma. Lähdimme liikkeelle Tervajärven parkkipaikalta n. klo: 13.00 suuntana Määkijän varauskota. Jokaisella rinkassa yhden yön varusteet ja omat eväät. Iltaruoan tarjoaisin minä. 

Määkijän varauskodan piha
Kodalle oli n. tunnin vaellus parkkipaikalta. Sinne päästyämme jokainen söi hieman ja jätimme rinkat sekä isoimmat tavarat sinne. Päiväreppuun pakkasimme eväät ja juomat. Minulla oli tietysti myös ensiapulaukku sekä tulentekovehkeet omassa repussani. 
Lähdimme matkaan kohti päivän vaellusta, joka oli kokonaisuudessaan n. 9 km. 

Koska olimme hieman aikataulusta myöhässä, päätin, että jätämme riippusillan väliin, koska jokainen oli sen jo aikaisemmin nähnyt. Tarkoitus oli ehtiä kodalle takaisin ennen pimeää ja en halunnut tehdä aikataulusta liian tiukkaa. Kilometrin turha matka napattiin heti alkuunsa pois turvallisuussyistä. Suunta oli siis suoraan Katajajärven tulipaikkaa kohti. Matkalla kohtasimme virkeän eläkeläisryhmän. Heistä oli mukava haastella hetki meidän kanssamme. Olivat Ketunlenkkiä kiertämässä. Katajajärven alkupäässä tuli koululaisryhmä vastaan. Iloisesti tervehtivät meitä. Eivätkä vaikuttaneet yhtään väsyneiltä, tiesin, että olivat jo tehneet usean kilometrin pituisen lenkin. 

Katajajärven tulipaikalla ajateltiin tehdä tulet ja syödä kunnon eväät. Siellä olikin nuoripari tekemässä lähtöä eteenpäin ja tulet olivat jo odottamassa meitä. Sen verran pisti silmään, että he olivat jo lähtökuopissa reput selässä, mutta nuotiossa oli vielä todella isot tulet. Onneksi menimme paikalle. Nuoret olivat ulkomaalaisia ja englanniksi saimme selville, että olivat menossa yöpymään Lapinsalmelle.


Pidettyämme tankkaustauon otimme suunnan Kuutinkanavaa kohti. En ollut siellä itsekään koskaan käynyt. Virkistyneinä rupattelimme niitä näitä ja matka sujuikin yllättävän nopeasti. Kuutinkanava oli näkemisen arvoinen. Siellä oli vanha tukinuittoränni mitä pitkin tukit ennen vanhaan saatiin siirrettyä Tervajärveltä Kuutinlahdelle ja siitä eteenpäin Repovettä pitkin Hillosensalmelle. Sodan aikaan, kun miehet olivat rintamalla, nuoret pojat joutuivat tukinuittoon isoisien kanssa. 


Kuutinlahdelta


Räpsittyämme tarpeeksi kuvia, jatkoimme matkaa. Samalla keräsimme pihlajanmarjoja yllätysiltapalaa varten. En kertonut vielä mitä niistä tulisimme valmistamaan. 

Löysimme ihanan puron ja siinä teimme Metsämieli-harjoituksen. Jokainen  vetäytyi hetkeksi omaan rauhaan kuuntelemaan luontoa. Siinä hetkessä oli jotenkin taianomainen tunnelma. Mutta taianomaisia olivat myös tulevat maisematkin. 
Kyllä tunsi ihminen itsensä pieneksi satumetsässä jylhien kallioiden alla. 



Hämärän alkaessa juuri ennen pimeää saavuimme takaisin kodalle. Laitoimme nukkumapaikat kuntoon. Teimme puita nuotioon ja kodan lämmitykseen. Iltapalaksi paistoimme tikuissa croissanteja juustolla, makkaraa ja jälkiruoaksi omenapaistos pihlajanmarjatwistillä. 


Pehmenneiden omenoiden ja marjojen sekaan laitettiin kypsymään kaurahiutaleita ja sokeria. Sitten vaan lautasille ja vaniljakastiketta päälle. Herkkua. 


Iltapalan jälkeen aloimme olla valmista kauraa petiin. Hetken rupattelimme ja kohta jokaisen pussista kuului tuhinaa. 

Aamulla olimme hyvissä ajoin hereillä ja tekemässä aamupalaa. Kello 10.00 oli tarkoitus lähteä Talaksen tulipaikkaa kohti, jossa tapaisimme pari arvioijaa, yksi oli matkassa mukana. 
Sitä ennen kuitenkin harjoittelimme hätämajoitteen tekoa. Siinä kesken kaiken huomasimme, että rantaan oli tullut parvi isokoskeloita. Tovin ne siinä kalastelivat ja rapsuttelivat laiturilla itseään. 


Vielä hiljentyminen Metsämieliharjoitukseen antoi pontta aamuun. Olimme valmiita lähtöön ja vaellusretki alkoi olla lopuillaan. 




Talaksen tulipaikalla söimme viimeisiä eväitä odotellessamme arvioijia. 
Molemmat näytöt menivät kiitettävästi läpi ja nyt olen yhtä näyttöä vaille valmis luonto-ohjaaja. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sinun viikonloppusi - hiljaisuuden retriitti

"Sinun viikonloppusi -hiljaisuuden retriitissä" saat keskittyä vain ja ainoastaan itseesi. Voit istua valmiiseen ruokapöyt...