Välillä ketuttaa ja se on ihan ok.

Mistä tulee nimi Ajatusten polku? Ajattelin tästä kertoa, koska jouduin itsekin viime viikonloppuna ajattelemaan, paljon. Nimessä "polku" viittaa metsään ja  myös ihmisen omiin elämänpolkuihin. Itse rakastan haastaa ihmisiä miettimään omaa elämäänsä, onko kaikki hyvin, miksi ei ja mitä voi asialle tehdä. Toivon, että saan ihmiset metsässä rauhoittumaan ja pohtimaan ihan vaan itseään. Mitä sille omalle polulle voi tehdä, jotta voisi elää oman näköistä elämää. Potkua tähän antoi oma sairastumiseni aivoinfarktiin, se elämä voi oikeasti loppua koska tahansa. Oletko tyytyväinen elämääsi, mitä haluaisit muuttaa ja miten se onnistuu? Kyllä jokaisella on oikeus olla itsekäs välillä ja ajatella omaa hyvinvointia. Elämä on oikeastaan aika lyhyt.

Yrittäjänä ei ole helppoa. En sitä odottanutkaan, mutta todella paljon saa tehdä töitä herättääkseen ihmisten kiinnostuksen. Nykyään rahastakin on kaikilla tiukkaa, eikä se tee yrittäjän elämästä ainakaan helpompaa. Yrittäjänä tarvitsee sitkeän luonteen. Huomasin taas kerran, ettei voi helpolla luovuttaa. Olin menossa viime viikonloppuna metsään katsomaan, jos vaikka joku olisi tullut järjestämääni Metsämieliretkeen. Mietin, ettei siellä varmasti ketään ole, mutta menen kuitenkin. Fiilis oli aika matalalla. Ajattelin, että menen laavulle paistamaan yksin makkaraa ja synkistelen siellä hetken. 

Kaupasta lähdin hakemaan ensin evästä. Olin jo makkarapaketti kädessä, kun katseeni kääntyi kohti lihatiskiä. Perhana vieköön! En lähde sinne laavulle synkistelemään perusmakkaran kanssa, vaan teen jotain parempaa. Otan tästäkin reissusta ilon irti, vaikka sitten yksin. 

Lopulta ostin tomaatin, vuohenjuustoa, juustorinkelin ja yhden kaslerpihvin. 

Välillä ketuttaa ja sekin on ihan ok. Siitä pitää myös päästä yli, ettei se jää pidemmäksi aikaa myllertämään mieltä. Joskus pitää kiroilla ja synkistellä ehkä myös itkeä tirauttaa, mutta seuraavana aamuna on uusi päivä ja silloin aloitetaan uudestaan paremmalla fiiliksellä. Olin jo edellisenä viikonloppuna synkistellyt, joten päätin että se saa jäädä siihen. Jos nyt ei onnistu, niin seuraavalla kerralla sitten.

 

                                           

Aurinko tuli kirjaimellisesti esiin, kun lähdin matkaan. Täydellinen Metsämielipäivä. Kuljin metsässä itsekseni, välillä pysähtyen tutkimaan milloin sieniä, lehtiä tai lintuja. Synkästä fiiliksestä ei ollut enää tietoakaan. Oli se hyvä, että jostain tuli se buusti millä sain raivattua synkkyyden pois. Metsä vielä viimeisteli mielialani. Pohdin paljon yrittäjyyttä ja itseäni. En olisi yrittäjä, jos antaisin tämän kaataa kaiken. Kyllä elämä kantaa, kun luottaa. 

                                               

Polkua pitkin tuli vastaan nuori pariskunta pienen lapsen kanssa. Olivat myös menossa laavulle eväitä syömään. Menimme yhtä matkaa ja jutustelimme niitä näitä. Meillä olikin mukava hetki laavulla ja he innostuivat eväistäni, ei kuulemma ollut tullut mieleen, että lihaakin voi paistaa tikunnokassa. Ja tikunnokkaan laitoin myös vuohenjuustolla täytetyn tomaatin paistumaan. 

Täytyy sanoa, että se oli elämäni paras pihvi! Ja pelkällä suolalla maustettu. Tikunnokasta se piti myös syödä, koska se ei lähtenyt siitä suosiolla irti. Pariskunta oli siinä vaiheessa jo onneksi lähtenyt, koska minun syömiseni lähenteli luolamiestyyliä. Jälkkäriksi minulla oli termarissa suklaacappuccinoa. 

Tämä parin tunnin metsäretki pisti minut tällä kertaa ajattelemaan omaa elämänpolkuani. Ja se myös vahvisti, että oikealla polulla ollaan. Joskus porukassa, joskus yksin. Yritystä ei kuitenkaan puutu.