sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Lomalla pohjoisessa

Minua ja siskoani on viety lapsesta asti aina silloin tällöin pohjoiseen. Lopulta perheemme rakensi sinne kelomökin. Siellä on vietetty niin talvi,- kuin kesälomiakin. Näin aikuisena siellä tulee käytyä lähinnä kesäisin ja syksyisin. 

Muistan lapsuudesta pari talvilomaa, kun olimme mökillä. Siellä ei ole sähköjä eikä muitakaan mukavuuksia. Kämpän lämmittäminen kestää isolla vuolukivitakalla pari vuorokautta, koska ei voi yhtäkkiä laittaa täysiä tulia takkaan. Niinpä yhtenä jouluaattona nukuimme koko perhe saunan lauteilla, koska sen sai nopeammin lämpöiseksi. 

Toisen kerran oli niin paljon lunta, että huussiinkin piti mennä suksilla. Ilman suksia vajosi puoleen reiteen. Muistan vielä kerran, kun lähdimme pikkusiskoni (hän oli silloin alle kouluikäinen, itse ehkä n. kuudennella luokalla) läheiselle vaaralle laskemaan pulkkamäkeä. Sinne mentiin kauempaa suon ylitse. Meillä oli niin hauskaa, että ajantaju unohtui täysin. Vanhempamme tulivat meidän jälkiä seuraten etsimään meitä. Ei ollut kännyköitä silloin. 

Nyt kävin siskoni ja äitini kanssa vajaan viikon reissulla mökillä. Äitini näytti meidän mäenlaskupaikan. Ei se ihan mökin vieressä ollut, yllättävän pitkän matkan päässä. Jäin miettimään, olisinko laskenut omat lapseni tuon ikäisinä niin pitkälle keskenään. Toisaalta, olen jo lapsesta asti kulkenut seikkaillen pitkin metsiä, tosin yöaika pelottaa vieläkin. Mutta olen oppinut siihen. Ehkä nykyään ollaan paljon suojelevampia ja holhoavampia. Enkä ole edes äiti holhoavimmasta päästä. 


Olen aina rakastanut Astrid Lindgerin kirjoja kuten Ronja Ryövärintytär. Siinähän Ronja ja Birk käytännössä asuivat metsässä kahden. Ehkä tuo kirja antoi jo lapsena rohkeutta liikkua metsässä yksin. Siinähän sitä tuli opittua. Välillä eksyinkin. Mutta olen löytänyt ja saanut luonnosta niin paljon. 


Meille sattui todella hyvät ilmat mökkeillä. Aurinko paistoi joka päivä lähes pilvettömältä taivaalta. Aamuisin alas suolle nousi usva. Oli niin kaunista.



 Aamuisin ja iltaisin oli jo melko kylmä, mutta sehän oli vain pukeutusmiskysymys. Ensimmäinen yö nukuttiin pipot päässä. 
Ruoka laitettiin nuotiolla. Se kuka ensimmäisenä heräsi, teki tulet aamukahvia varten. 


Nuotiolla lämmitettiin myös tiskivesi. Pesuvesi kannettiin alhaalta suolammesta. Juomavettä haettiin lähteeltä. Täytyy sanoa, että ihanan yksinkertaista elämää. Eikä takuulla stressiä. Päivisin käytiin kävelemässä ja yhtenä päivänä ajettiin käymään Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Siellä oli aika paljon muitakin. Nopeasti tuli ikävä takaisin oman mökin rauhaan, jossa meitä kävi ainoastaan hirvikoira parina päivänä moikkaamassa. Näytti olevan töissä, joten me emme kiinnittäneet siihen mitään huomiota. 


Ylläksellä kiipeilimme tunturissa ja söimme eväät. Komeat oli maisemat. Ruska oli vasta alkamassa. 


Kyllä minulla aika ajoin tulee kaipuu pohjoiseen. Olen onneksi saanut tämän kaipuun tartutettua lapsiinkin, ainakin tyttäreen, jota harmitti kovin, kun ei päässyt mukaan. Omalla perheellä olemme kiertäneet matkailuautolla pitkin ja poikin Pohjois-Suomea ja välillä myös Norjassa. Siellä on vain sitä jotain.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sinun viikonloppusi - hiljaisuuden retriitti

"Sinun viikonloppusi -hiljaisuuden retriitissä" saat keskittyä vain ja ainoastaan itseesi. Voit istua valmiiseen ruokapöyt...