torstai 17. elokuuta 2017

Älä missään nimessä unohda suklaata!

Repovesi, aina yhtä mukava ja antoisa reissukohde. Niin päiväretkille kuin yön yli retkille. Eikä se pettänyt nytkään.



Läksimme kierrokselle Tervajärven parkkipaikalta, joka löytyy osoitteesta Kivisilmäntie 720, Kouvola. Tämä alue oli meille molemmille uutta ja senpä takia sinne suuntasimmekin. Päiväksi oli luvattu pilvipoutaa ja se osoittautui parhaaksi keliksi vaellella. Ei ollut kylmä, ei satanut eikä aurinko paahtanut polttavasti. Täydellistä! 


Tarkoitus oli ottaa kartta mukaan, mutta.... no kaikkeahan ei voi muistaa. Olihan meillä puhelimissa maastokartta hätätilanteisiin. Repovedellä on myös hyvin merkityt reitit. 
Lähdimme kohti Määkijän tulipaikkaa ja sitä ennen ohitimme Talaksen. Ihmisiä oli mukavasti liikkeellä. Määkijällä kohtasimme englantilaisia ja austaralialaisen miehen. Ja kun Kapiaveden tulipaikalla söimme eväitä, saimme seuraksemme saksalaisia, joiden kanssa ystäväni puhui saksaa ja minä englantia. Toisella nuotiopisteellä oli venäläisperhe evästämässä. Sattuipa siitä ohi menemään myös espanjalaisia. Repovesi on siis hyvin suosittu kohde myös ulkomaalaisten mielestä. Enkä ihmettele yhtään. Kaunista suomalaista luontoa sopiikin ihailla! 


Vatsat saatiin täytettyä eväsleivillä ja makkaroilla. Jätettiin reppuun vielä hätävaraksi hedelmiä, pullaa ja suklaata. Vettäkin oli riittävästi. Vettä pitää varata reilusti kesällä varsinkin, kun tulee hikoiltua paljon. Meillä oli molemmilla n. kaksi litraa juomista, joka oli justiinsa sopivasti. Jos olisi ollut hellepäivä, olisi tarvittu enemmän. Maastossa kulkeminen reppu selässä on yllättävän rankkaa, varsinkin kun Repovedellä on paljon ylä- ja alamäkiä. 

Seuraavaksi tapahtui se, mitä saattaa tapahtua ilman karttaa. Ulkomuistista suunnistaminen ei kannata. Meidän tapauksessa se kuitenkin loppujen lopuksi oli kiva kokemus (siitä lisää kohta). Kapusimme Katajajärven puolelta Katajavuorelle. Siellä juomataukoa pitäessämme, tajusimme olevamme väärällä puolen järveä. Olisi pitänyt mennä toiselta puolelta Kuutinkanavalle. No, sattuuhan sitä kokeneemmillekin. Poikkesimme merkityltä reitiltä (jos et omista karttaa, tai et osaa lukea sitä, älä tee niin) ja lähdimme kiertämään Katajajärveä Kuutinlahden puolelta. 



Nyt mekin otimme puhelimesta maastokartan avuksi. Kartasta näimme, että matkan varrella on kalliomaalauksia. Lähdimme niitä katsomaan, vaikka se pidensikin reittiä hieman. Olin käynyt siinä paikassa veneellä ja olikin kiva, että sinne pääsi myös kävellen polkuja pitkin. Siellä olikin vanhempi pariskunta keittelemässä kahvia suunnattoman suurella kahvipannulla. Odottelivat "Kultareitti risteilyn" asiakkaita kahvittelemaan. Siinä odotellessa vanha isäntä kertoi meille, että kallion alla oli aikoinaan eräs herra Ludvig Löppönen majaillut tekemässään laavussa joka kesän yksinään. Siitä oli tullut nimi paikalle; Löppösen luola.



Tämä oli meille ainutlaatuinen kohtaaminen. Mikä sen parempaa, kuin retkellä kuulla pala paikan historiaa. Tätä tarkoitin aikaisemmin, että oli meille hyvä, kun suunnistettiin ulkomuistista. Olisi jäänyt tämä kohtaaminen välistä. 
Siinä poikkesi myös eräs nuoripari kysymässä tietä Lapinsalmelle. Kännykästä näytettiin karttaa ja tietä. Toivottavasti löysivät. 

Jatkettiin matkaa. Koska retkestämme tuli muutaman kilometrin pidempi kuin aluksi ajattelimme, oli hyvä, että olimme säästäneet eväitä. Tästä syystä älä ikinä unohda retkirepusta suklaata! Tai muuta mistä saat lisäenergiaa. Ja tästä syystä myös juomista on hyvä olla reilusti. Päätimme, että emme lähde enää Kuutinkanavalle vaan jatkamme Katajajärven reunustaa.

Popsahdimme Katajajärven toisella puolella takaisin merkitylle reitille ja tulipaikalla näimme järvellä joutsenperheen. Isä, äiti ja yksi poikanen. Parhautta! 


Niitä siinä hetki ihailtiin ja kuvailtiin. Jatkoimme matkaa hetken Katajajärven sivua ja ohitimme myös Alimmaisen Terrilammen. Siellä saimme ihailla kaakkureita. Siinä oli myös aika istahtaa ja ottaa palat suklaata. Alkoi pikkuhiljaa minulle väsy iskeä ja jalatkin olivat kovilla. Suklaan voimin jaksoin jatkaa. 
Sen verran väsy painoi molempia, että metsäpolkujen sijaan valitsimme pyöräreitin ja autotien takaisin Tervajärvelle. Tasaisempaa menoa. Kotiinkin piti ilmoittaa, että meillä lipsahti retki pidemmäksi kuin oli aikomus. Etteivät turhaan huolehdi. 

Pitkältä tuntui matka silti. Tervajärvellä tuli fiilis, pakko saada uida. Ja muutama tunti aikaisemmin oli kertonut saksalaisille, että minä uin noin kerran kesällä. Mutta hikinen, väsynyt, jalkoja jomottava olemus suorastaan huusi veteen. Ja niin me uimme. Ystävältäni löytyi vielä sämpylän puolikkaan meille loppumatkalle energiaa antamaan. Ihan paras päätös tälle reissulle. Tietä pitkin taivallettiin parkikselle ja autoon. Soitto kotiin, että laittaavat saunan päälle. Aivan ihana päivä! 


Muistathan, että kuljet osaamistasosi mukaisia reittejä. Jos tunnet olosi epävarmaksi, pysy vain merkityillä reiteillä. Varmista, että kännykässäsi on akkua. Ja repussa suklaata!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

-         Opastettu luontopolku Kotkaniemessä       Kotkaniemen metsässä luonto-ohjaaja kertoo alueen kasveista, eläimistä     sekä...