Aina en ole voinut samaistua otsikkoon. Mutta nyt, nyt voin sydämestäni sanoa, että nautin työn tekemisestä. Aina se ei edes tunnu työltä. Nautin siitä, kun näen rentoutuneen asiakkaan. Silloin tiedän tehneeni työni hyvin.
Nykypäivän meno on aika hektistä. Töissä on kiire, kotona pitäisi tehdä sitä ja tätä. Koko ajan pitää olla kännykän tavoitettavissa, sähköposti tulee suoraan puhelimeen. On messengeriä, whatsuppia, twitteriä ja miljoona muuta sovellusta, minne päivitetään omat kuulumiset ja lueskellaan toisten tapahtumia. Itse asiassa tiedän joitakin ihmisiä, joiden on vaikea pysähtyä, laittaa kännykkä sivuun edes tunniksi. Ei uskalleta olla pelkästään oman itsensä kanssa, pysähtyä kuuntelemaan, että mitä minulle kuuluu. Se olisi kuitenkin kovin tärkeää.
Näin yrittäjänä on pakko olla aktiivinen somessa, koska asiakkaat ovat myös siellä. Onneksi voin työn ajaksi laittaa itsekin kännykän pois, ja nauttia metsän rauhasta tai reikihoidon antamisesta. On ihanaa kuulla asiakkaalta Metsämielikävelyn jälkeen, että työasiat unohtuivat kokonaan, tai reikihoidon jälkeen, että kylläpä on rento olo. Se on paras palkka itselle.
Vapaa-ajallakin usein suunnistan metsään kameran kanssa. Käyn metsässä ystävien kanssa, tai lapsien. Mutta usein on päästävä myös yksin. Nautin yksinolosta. Joskus on ihanaa pakata aamupala mukaan, ja suunnata omaan mielipaikkaansa metsässä. Istua hiljaa kuunnellen ja katsellen luontoa. Kyllä sitä palaa kotiin mieli levänneenä.
Jokaisen ihmisen pitäisi löytää se oma juttu, mistä ammentaa voimaa arkeen. Usein kuulen, että ei ole rahaa harrastaa mitään, tai ei ole aikaa. Sitten on tehtävä aikaa. Jättää välillä yhden pyykkikoneellisen pesemättä, eivät ne pyykit sieltä karkaa. Tai imuroimatta, sen ehtii toisenakin päivänä. Tai jos ei ehdi, niin mitä siitä. Ei siitä maailmanloppua tule.
Mistä sinä saat voimaa arkeen?
