perjantai 19. toukokuuta 2017

Luonto-ohjaajat Evolla

Evon retkeilyalueella kuului tiistaina naurunrätkätystä ja välillä väsymyksen huokaisujakin, kun vaelsimme luokkalaisteni kanssa Keltaojan parkkipaikalta kohti Vaarinkorven laavua. Viisi reilulla huumorilla varustettua naista, mitä muuta voi odottaa, kun railakkaan hauskaa reissua. Ja sitä se olikin. Maisemissakaan ei ollut valittamista. 


Aurinko paistoi koko tiistain täydeltä terältä, tuntui jo aivan kesältä. Rinkassa oli sen verran painoa, että hiki puski pintaan melko nopeasti ja takki oli pakko riisua, t-paita oli riittävä. Huomasimme pian, että maasto oli melkoisen haastava painavien rinkkojen kanssa. Välillä joutui alittamaan puunrunkoja, välillä ylittämään. Polku meni välillä jyrkästikin ylös ja alas, oli kivikkoa ja juurakkoja. Kulku oli hidasta, ja juomataukoja piti pitää usein. Reitti oli merkitty puihin ilves-tassuilla.


Karttaa kuitenkin tarvittiin, koska aina ei voitu seurata tassunjälkiä ihan sokeasti. Tassunjäljet johtivat esim. tänne


Tuo olisi pitänyt ylittää, mutta halusimme pitää lahkeet kuivana ja valitsimme toisen reitin. Polkuja metsässä riitti, siksikin oli hyvä osata lukea karttaa. 
Olimme laskeneet, että parkkipaikalta Vaarinkorpeen tulee n. 5km matkaa. Se tuntui kyllä tuplamäärältä haastavan maaston takia. Metsässä on muutenkin vaikea arvioida kuljettua matkaa. Itselläni meinasi usko loppua , n. kilometri ennen päätepistettä. Aivoinfarktin takia väsyn herkemmin kuin ennen ja välillä unohdan sen itsekin. Olin valmis jäämään Sorsakolun laavulle yöksi, koska tuntui, etten jaksa enää. Onneksi nämä ihanat ja neuvokkaat naiset päättivät, että jatketaan matkaa, mutta minä kevennetyllä taakalla. He ottivat kantaakseen minulta maakupussin, teltan ja juomaveden. Ja näin minäkin pääsin kunnialla perille. Kieltämättä oli aluksi vähän surkea olo, kun joutui autettavaksi, enkö ole yhtä hyvä kuin muut? Harmitti, kun toiset joutuivat kantamaan minun tavaroita. Mutta nämä ajatukset on pakko hyväksyä sairastumisen jälkeen. Sitä ei vaan ole siinä kunnossa kuin ennen ja itseään on myös ajateltava. Kiitokset teille Team Mazavat, kun piditte minutkin mukana ja ymmärrätte tilanteen. Pus. 





Alkuillasta pääsimme perille Vaarinkorven laavulle Sorsajärven rantaan. Jokainen etsi nukkumapaikan ja laitettiin ne ensin kuntoon. En tarvinnut telttaa, koska päätin nukkua laavussa. Tuntui aluksi turhalta, kun olin sitä kantanut, mutta koskaanhan ei tiedä onko esim. laavu jo varattu muiden käyttöön. Nuotiolla laitettiin ruokaa ja loppuilta menikin jutellessa mukavia ja nauraen. Auringonlasku toi ihanat värit luontoon. Järveltä kuului sammakoiden kurnutus, ja sammakoita siellä riittikin. 





Yöllä ei sitten enää ketään naurattanutkaan. Oli nimittäin todella kylmä yö. Hytisimme makuupusseissamme jokainen. Pieni virhearvio varusteissa näemmä. No kaikesta oppii. Aamulla olimme ylhäällä jo ennen kuutta, jokainen halusi lämmintä juomaa ja puuroa. Nopeasti kuitenkin alkoi veri kiertämään kun lähti liikkeelle ja alkoi aamun touhut. Puuron jälkeen olimme jo unohtaneet väsymyksen ja pystyimme jo nauramaan inhottavalle yölle. Meidän oli tarkoitus olla kaksi yötä reissussa, mutta muutimme suunnitelmaa ja päätimme, että yksi yö palelua riittää. Ensi kerralla paremmilla varusteilla uudestaan.

Aamuauringossa lämmittelemässä kuuden jälkeen.

Syötyämme aamupalan, pakkasimme varusteet ja lähdimme matkaan. Kiersimme Sorsajärven kokonaan. Paikkana alue on todella kaunis. Majavanpesiä nähtiin kaksi ja patoja myös. Vesilintuja näkyi sekä kuului. Siellä sun täällä sai etsiä purojenylityspaikkoja. Niitäkin riitti. 

Majavanpesä


Kuljimme jonkin verran samaa polkua takaisin, Vähä-Keltajärvi kierrettiin toiselta puolelta kuin tullessa, koska halusimme pitää ruokatauon Keltaojan laavulla. Siitä ei enää ollutkaan pitkälti parkkipaikalle. Siis kartan mukaan.... rinkat selässä huonosti nukutun yön jälkeen  tuntui ihan tarpeeksi pitkältä. Kaiken kaikkiaan retki oli mahtava, vaikka ei toista yötä oltukaan. Eiköhän näitä retkiä tule vielä muitakin. 















                                                                                                                                                                                     








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

-         Opastettu luontopolku Kotkaniemessä       Kotkaniemen metsässä luonto-ohjaaja kertoo alueen kasveista, eläimistä     sekä...