 |
| Aika vaikea havaita, eikö? |
Meinasin vahingossa tallata kyyn päälle. Onneksi se oli noin tumma ja sahalaidat erottuivat selvästi, huomasin sen viime hetkellä. Se oli aika vihainen ja minä aika pelästynyt. Nappasin äkkiä kuvan ja vetäydyin takavasemmalle. Oli melkoisen viileä keli, ei ihme että se oli ärtyisällä päällä. No, jätin sen rauhaan enkä häirinnyt enempää. Täytyy vaan nyt muistaa, että kyytkin ovat heränneet horroksestaan. Eivätkä nekään ketään tarkoituksella pure. Metsässä on tilaa kaikille.
Viime viikolla aloitin työharjoittelun luonto-ohjaajan opintoihin liittyen. Olenkin saanut viettää päivät metsässä. Mikäs sen mukavempaa. Ei ollut vapaapäivänä enää hinkua retkelle. Olen kunnostanut luontopolkuja ja laavualueita. Ja sama homma jatkuu tälläkin viikolla. Maisemissa ei ole valittamista.
Onneksi minulla pysyvät myös työkalut hyppysissä. Ei auta jäädä katselemaan maisemia liian pitkäksi aikaa, tai kuuntelemaan lintuja (paha tapa, toki siinäkin oppii valtavasti) pitää myös maalata, ruuvata, pystyttää kylttejä, tyhjentää huusseja (jep, jonkun pitää sekin hoitaa). Näin saadaan retkialueet kuntoon ja turvallisiksi. Toivottavasti ne pysyvätkin kunnossa. Siihen nimittäin kaikki voivat vaikuttaa.
Kyllä metsässä pitää viihtyä, jotta voi tämänkaltaista työtä tehdä. Pitää osata olla myös yksin. Tämä on yksinäistä työtä. Mutta päivät menevät vauhdilla, kun työssä on mukavaa.
Ruokatauolla voi virallisesti olla hetken vapaalla. Minulla onkin välillä kamera mukana. Perjantaina kävi loistotuuri. Sain kuvattua hippiäisen. Ennen luonto-ohjaajan opintoja ei olisi linnut vähempää voineet kiinnostaa. Nyt pitää tosissaan keskittyä työhön, ettei menisi ihan tirppojen tiirailemikseksi.
 |
| Hippiäinen, euroopan pienin lintu. |
Ja pitää muistaa katsoa jalkoihinsa, ettei astu kohmeisten kyiden päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti